perjantai 25. marraskuuta 2016

Terveisiä Ranskasta: ranskiskooste vuosien varrelta

Neutraalit ja hillityt lakkaukset ovat ihan ehdottomasti suosikkejani. Varsinkin näin talviaikaan mieleni tekee lakata kynsiä nudella, nudella ja nudella. Hyvin usein hillityt ja neutraalit kynnet herättävät myös eniten positiivista huomiota, joten en ole ainut. Kuten tästäkin blogista ja meikäläisen Instagram-galleriasta näkee, kyllä niitä väerjäkin tulee käytettyä ja kauniita sävyjä on loputtomiin. Silti monet suosikeistani ovat juuri tältä understated-osastolta. Päätinkin tehdä pienen koosteen erilaisista ranskiksista ja baby boomereista, joita olen tehnyt. Vaikka tuntuu, että ainahan mulla on jotain tämäntyylistä, ei niitä nyt mitenkään ihan joka riviltä löydy. Taidan ajatella niitä enemmän kuin tehdä. Koosteeseen löytyi kuitenkin aika monta - toki tässä on aikaakin vierähtänyt aika paljon.

Jo ennen lopullista kynsihurahdusta ihastuin glitterliukutippeihin. Oikeastaan lopullinen hurahdus tapahtuikin siinä vaiheessa, kun tajusin etsiväni kissojen ja koirien kanssa valkoista pikkuglitteriä tätä tarkoitusta varten. Samassa paketissa taisi tulla vähän leimausjuttuja ja siinä sitä sitten oltiin. Glitterliukuhimotus iskee aina välillä, viimeksi tässä viikon sisään. Ranskistyyliin glitterliukuja on tullut tehtyä monella värillä. Tässä niistä suosikkeja:

China Glaze The Outer Edge sopii hempeään ranskisteluun.

OPI Simmer & Shimmer esimerkkinä värikkäästä glitterliukutipistä.

China Glaze Novassa on eri kokoisia pieniä hopeahologlittereitä - ihan suosikki glitterliukulakka!
Olenkin maininnut aiemmin, etten ihan klassisessa ranskalaisessa manikyyrissä tykkää liian kovasta kontrastista "vapaan kasvun rajalla". Siksi en ole tainnut koskaan tehdä kokonaista ranskista pelkällä valkoisella tipillä. Rajaa voi pehmentää glitterillä, jolloin kontrasti ei ole niin vahva.

Tämän glitterpommin hillittyydestä voitaneen olla pariakin eri mieltä - mutta lasketaan samaan kastiin :D

Tämä taitaa olla tekemistäni kynsistä lähinnä klassista ranskista kirkkaanvalkoisella tipillä.

Eikä sen toki tarvitse valkoinen olla, jos ei siltä tunnu. 

Värillisessä tipissä kontrasti ei jostain syystä haittaa niin paljoa. Ehkä siksi, ettei esimerkiksi sininen tippi mitenkään edes yritä jäljitellä "luonnollista" lopputulosta.



Kirkkaiden leimasimien ansiosta ranskistipin saa nykyään kohdistettua aika kivasti myös leimaamalla. Itse onnistun siltikin saamaan usein edes yhden kuvion vähän vinoon, mutta onneksi se nyt ei ole niin vakavaa. Tämäntyylisiä leimoja voisin harrastaa useamminkin:


Leimaten on toteutettu myös tämä chevron-tipillinen, morsiushenkinen ranskis puhtaanvalkoisine tippeineen:


Pehmeä baby boomer on yksi suosikeistani. Baby boomerissa klassinen valkoinen tippi yhdistyy nudeen liukuvärillä. 

Tässä on käytetty shimmerillistä valkoista, jolla saa yllättävän erilaisen lookin verrattuna cremeen!


Baby boomeria ei useinkaan halua edes lähteä peittämään koristeluilla. Mitäpä siihen lisäämään?

Sellaisia ranskiksia ja ranskishenkisiä lakkauksia olen onnistunut väkertämään. Nämä lakkaukset ovat noin puolentoista vuoden ajalta, joten kynsien malleissa ja pituuksissa on vaihtelua (sekä kuvausolosuhteissa). Minä lähden nyt jatkamaan Ranskan-valloitusta - baby boomereissa. Instasta voi käydä kurkkimassa, olisiko nähtävissä maisemia #mynailsandmyview-tyyliin. Myös snapchatiin päivittyy kuulumisia välillä: @kynsitic :)

tiistai 22. marraskuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 38

Halusin Bow Thermo Top Coatin heti, kun näin siitä kuvia ensimmäistä kertaa. Sitten luin siitä arvosteluja enkä enää niin paljon halunnutkaan, kunnes taas halusin. Lopulta klikkasin sen ostoskoriin, kun teimme kimppatilausta Tiken ja Sonnen kanssa Hypnotic Polishille. Eräänä iltana lakkailin sen kynsilleni ja vähän petyin, miten harmaalta se näytti lämpöisenä enkä sitten keksinyt sille mitään koristeluja. Huomasin kyllä että kunnolla lämpimillä sormilla (kun olin kipitellyt juoksumatolla 5 kilometriä) sävy oli jo paljon kivempi nude eikä niin harmaa... mutta inspistä ei syntynyt, joten lakkailin tilalle jotain muuta. Pari viikkoa myöhemmin tuli uusintakierroksen aika ja nyt päästiin loppuun asti. Olen nähnyt tämän lakan päällä lähes yksinomaan mustia leimoja koristeluina ja päädyinkin itse ihan samaan - siinä nyt vain on järkeä.  


Tämä lakka siis vaihtaa väriä hieman maitoisen läpikuultavasta (lämpimänä) mustaan (kylmänä). Kirkas se ei ole, mutta en kyllä ole testannut värilakkojen päällä, miten paljon se vaikuttaa pohjaväriin. Kaksi kerrosta riittää tasaiseen lopputulokseen. Kun lakan antaa kuivua kunnolla, se vasta pääsee oikeuksiinsa, eikä näytä enää niin epämääräisen harmahtavan sävyiseltä. 


Leimat on tehty Konadin mustalla yhdeltä suosikkilaatoistani, kynsikoristekirppikseltä ostetulta MJ- laatalta nro XXVI. Mustalla leimaamisessa on toki se huono puoli, että kylmässä tilassa nuo koristelut eivät tietenkään näy. Muistan nähneeni, että joku oli leimannut shimmerisellä mustalla, joka erottui kivasti. Täytyypä pitää tuo mielessä ensi kerralla. Näin talviaikaan nimittäin ihan liikaa ei ole tuota kaunista sävyeroa näkyvillä, näihinkin kuviin on lämmitelty sormia vesihanan alla. Ilman päällyslakkaa Thermo Top Coat kuivuu mattapintaiseksi, mutta lohkeili kyllä varsin tehokkaasti pois ensimmäisellä testikerralla hyvinkin pian ilman suojaavaa päällikerrosta. HK Girlillä päällystettynä kesti ratsastusta ja tallitouhuja siinä missä muutkin lakat mulla kestää (eli hyvin). 

Tällaisten kynsien kanssa Thermo Top Coat -lakkaus kilpaili suosikkipaikasta:


Aivan kivoja oikeastaan kaikki. Yläoikealla irvistelevät vielä halloween-kynnet, alavasemmalla hohtelee aivan ihana Colors by Llarowen hololakka Plum Perfect. Instagramista voi tutkia muitakin lakkoja, laattoja ynnä muita tarpeellisia juttuja!

Oliko oikea suosikkivalinta? 

Lähden tästä katselemaan vielä viimeisiä kamppeita  kasaan ja herään aamulla puoli viideltä ehtiäkseni junaan ja lentokoneeseen. Ja Kikoon. Sehän se tärkein nähtävyys Ranskan pääkaupungissa on.

maanantai 14. marraskuuta 2016

Luonnollisin ranskalainen manikyyri

Tein vähän aikaa sitten maailman luonnollisimman ranskalaisen manikyyrin, joka herätti niin paljon ihastusta, että ajattelin sen ansaitsevan ihan oman postauksensa. Minua itseäni vaivaa monessa perusranskiksessa liian kova kontrasti valkoisen tipin ja muun kynnen värin välillä. Siksi harvemmin tulee tehtyä ihan klassista ranskista, vaikka tykkäänkin kovasti hillityistä tyyleistä. 

Keväällä ostin Kikosta läpikuultavan valkoisen nro 204, johon ihastuin alun epäröinnin jälkeen ihan täysillä. Crellyksikin sitä voisi varmasti kuvailla. Jo tuolloin mietin, miten se toimisi osana ranskalaista manikyyriä, johon se on pullon mukaan tarkoitettukin. Koko kynnellä olen sitä käyttänyt jo monesti ja aina se on yhtä ihana: tarvitsen kohta varapullon (tai pari). Nyt eräänä ideattomana lakkaushetkenä sain päähäni lopultakin testata mahdollisimman luonnollista ranskista. Laitetaan vertailukohdaksi kuva siitä, miltä kynsiharrastajan kynnet näyttävät nakuina. Tämä kuva on kesältä ennen kuin testasin vähän lyhyempää mallia. Teen tätä postausta vähän ex tempore, joten mulla ei ole tämän ajankohtaisempaa kuvamateriaalia tarjolla! Kuvasta näkyy, miten etenkin keskisormen kynnen reuna kääntyy sisäänpäin ja aiheuttaa viilaajalle harmaita hiuksia. Kynnen kärki ei nyt ihan ehkä valkoisesta mene, vaikkei mitään älyttömiä värjäytymiä olekaan.


Lakkasin pohjalle ensin pari kerrosta Lumenen täydellistä ranskispohjalakkaa, Gel Effect -sarjan nro 02 Runoni/Poetry. Hoen tätä varmasti aktiivilukijoille jo kyllästymiseen asti, mutta se vain on ihan täydellinen. Hempeä vaaleanpunanude, joka on hyvin läpikuultava eikä sillä ole tarkoituskaan saada peittävää jälkeä. Lakassa oleva aavistuksenomainen sinertävä shimmer taittaa kynneltä keltaisuuden pois, ja lopputuloksena on kuin oma kynsi mutta vain kauniimpana versiona itsestään. Tippitarran avulla lakkasin kärkeen yhden kerroksen Kikon läpikuultavaa valkoista ja päälle levitin vielä kiiltävän päällyslakan.


Muuta ei tarvittukaan. Mies kommentoi pariinkin otteeseen, että etkö sä lakannutkaan kynsiä ja naispuoleinen työkaverinikin ihmetteli nakukynsiä. Olisin voinut viettää näillä lakkauksilla vaikka miten kauan. (En muuten ole mitenkään erityisen tyytyväinen kynsien muotoon tässä kuvassa, mutta en vain jotenkin saanut niitä viilattua suoriksi ja luovutin ennen kuin viilasin koko pituuden pois!) Nuo kaksi yllä olevaa kuvaa kuuluvat muuten helposti Instagram-historiani suosituimpien kuvien Top 5 -listalle, ehkä jopa Top 3. Luonnollisuus tuntuu olevan pop.

Yritin saada kuvaan vangittua Lumenen lakan ominaisuuksia. Heijastuskohdasta näkyy sininen shimmer, jonka uskon olevan tämän lakan taikasana.


Ja alla vielä ystävykset yhdessä: 

Lumene 02 Runoni/Poetry ja Kiko 204 ♥

Pitäisiköhän tehdä tällaiset tulevalle Ranskan-matkalle? Onneksi enää ei monta viikkoa tarvitse pelätä Kikon lakan loppumista, sillä kohta pääsen Kikoon hankkimaan lisää!

lauantai 12. marraskuuta 2016

Inspiroiva Goodio - herkkuja ja silmänruokaa

Helsingissä käsintehtyjä luomuraakasuklaita valmistava Goodio tarjosi meille SObloggaajille mahdollisuuden päästä maistelemaan tuotteitaan. Pidän itse eniten kermaisista suklaamauista, joten valitsin testiin kaksi vaaleammansorttista suklaalevyä ja jätin karvaammat tummat ja tosi tummat maut toisille. 51-prosenttinen Dreamy on yhdistelmä raakakaakaota ja pehmeää kookosta, 50-prosenttisessa Chaissa puolestaan maistuvat itämaiset mausteet. 


Molemmat maistamistani suklaista olivat itselleni hyviä valintoja, sillä nämä maut ovat suosikkejani muuallakin. Kuin takavasemmalta iski kuitenkin armoton inspiraatio näistä kauniista pakkauksista, joissa suklaat toimitetaan. Näiden perusteellahan saisi tehtyä vaikka miten kauniita kynsiä - ja miten upeita designeja Goodion muissa suklaalevyissä onkaan! Voisin helposti askarrella manikyyrejä melkeinpä kaikkien noiden pakkausten pohjalta. 

Ensimmäisenä kynsille oli pakko saada Goodion kookoksisen Dreamyn pakkauksen inspiroima lakkaus. Tiesin, että HëHë-laatalla 024 on täydellinen leimakuvio tätä tarkoitusta varten. Hyvällä säkällä löysin vieläpä varsin hyvän sinisen lakkasävyn leimojen alle.


Kultaiset tekstipainatukset houkuttelivat vielä lisäämään ripauksen kultaa kokonaisuuteen.


Lakkauksen pohjana on Sensinityn vaniljantuoksuinen lakka nro 57. Näitä myydään monessa paikassa, omani olen tainnut hankkia Prismasta ja näin telineen apteekissakin. Edullinen ja ihan hyvä lakka, tuoksu on hyvin mieto. 


Leimat tein Born Prettyn valkoisella leimauslakalla ja HëHën laatalla. Kultainen sydänkiemura on Bundle Monsterin laatalta BM02. Sen leimasin ensin valkoisella ja päälle Colour Aliken kultaisella Golden Queen -leimauslakalla. 


Nämä olivat varsin mieluisat kynnet, joilla olisin viihtynyt pidempäänkin, ellen sattuisi olemaan kynsihörhö, jonka on pakko lakata kynsiään kaiken aikaa. 

Myös Goodion Chai-raakasuklaa innosti kauniilla pakkauksellaan. Tiesin, että täysin vastaavaa leimakuviota on turha etsiä ainakaan omista varastoistani, mutta samanhenkiseen lopputulokseen pääsisi toki pienillä eroavaisuuksillakin.


Olin aika otettu siitä, että löysin tähänkin lakkaukseen aika pitkälti täydelliset värisävyt. Ilmeisen kattava lakkakokoelma, kun pystyy täsmäämään näin hyvin? Lämmin vaaleanpunainen on Essencen Whatever! Siinä on pullossa näkyvä shimmer, joka ei kuitenkaan kynnellä näy juurikaan. Violetteja testasin itse asiassa useampaakin ennen kuin muistin laatikossa lymyävän Konadin violetin leimauslakan. Konadin lakat toimivat ehkä parhaiten kaikista leimauslakoista kirkkaiden leimasimien kanssa.


Kirkas leimasinkaan ei auttanut minua ihan täsmälleen kohdistamaan leimoja. Ei ole helppoa! Kantikas leimakuvio on Cheekyn jumbolaatalta nro 10 ja mandalahenkiset leimat MJ-laatalta XXVI.


Sopivien leimauskuvioiden löydyttyä en meinannut millään keksiä, miten ne asettelisin. Lopulta päädyin leimaamaan mandala-kiekurat keskelle ja paksummat leimat reunoille. Tähän lakkaukseen en halunnut enää lisätä kultaa, vaikka sitä samalla tavalla onkin Chai-raakasuklaan pakkauksessa. Vähemmän oli tällä kertaa enemmän. 


Nyt taidan siirtyä napsimaan loput luomuraakasuklaat suihini. Viikonlopun suuriin suunnitelmiin nimittäin kuuluu rentoutumista ja akkujen lataamista ensi viikolle luvattua työsumaa odotellessa. Olisikohan mulla vielä jotain chai-maustettua teetä...


Rentoa viikonloppua teillekin! 

tiistai 8. marraskuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 37

Laitetaanpas pidemmittä höpinöittä esittelyyn seuraavat suosikkikynnet. Tässä satsissa oli paritkin ehdokkaat, mutta liian ihana punainen hololakka vei voiton. 

The Mighty Red Baron on Colors by Llarowen tuotantoa ja se oli pakko saada, vaikka satun omistamaan samalta merkiltä myös Pirates of Penzancen, joka on myös upea punainen holo (sitä on käytetty esimerkiksi näissä Wales-kynsissä kesällä). Käytin sitä heinäkuussa niin monesti, että pullo alkoi näyttää uhkaavasti vajumisen merkkejä, joten päätin ehdottomasti tarvitsevani Punaisen paronin ikään kuin varakappaleeksi (merirosvoja kun ei enää ollut valikoimissa). Tarkempaa vertailukuvaa en ole ottanut, mutta Punainen paroni vaikuttaisi olevan hieman syvemmän punainen ja holohippua saattaa olla hieman vähemmän tai ainakin erityylistä. Upeita ovat kummatkin ja kyllä, tarvitsen molemmat.


Puolikuutyyppiset leimaukset ovat yksi suosikkitapani koristella kynsiä erityisesti jos pohjalla oleva lakka on liian upea peitettäväksi. Pääsin samalla testaamaan Born Prettystä testiin saamaani leimauslakkaa, josta olin kuullut kehuja. Konadin valkoisen loputtua en ole saanut mitään valkoista leimauslakkaa toimimaan kirkkaiden leimasimien kanssa, mutta tämä toimi. Suhtaudun ehkä pienellä varauksella kiinalakkoihin, mutta tämä kun ei tule suoraan kynnelle vaan useamman lakkakerroksen päälle, ei pelottanut että sormet putoavat pois. Tuli ehkä lievä tarve saada useampikin väri... onneksi nämä eivät ole kalliita.


Viivahässäkkäleima on ÜberChicin laatalta 5-03, joka tuli samassa kuormassa Punaisen paronin kanssa Hypnotic Polishilta. Ihan huippua, että noita laattoja saa nyt EU:n sisältä ja vieläpä ihan kohtuuhintaan. 


Taidanpa näitä kuvia katseltuani mennä öljyämään kynsinauhani.

Tämän satsin muut lakkaukset näyttivät tältä:


Huomaa kyllä, että tykkään varsin simppeleistä kynsistä. Tuntuu edelleen siltä, ettei liian monimutkaisia virityksiä jaksaisi katsella yhtään omien sormenpäidensä koristeena. Onneksi ei ole pakko :) Jos muissa kynsissä käytetyt lakat tai menetelmät kiinnostavat, voit käydä Instagramissa lukemassa niistä lisää. Siellä mennään reaaliajassa eli muutamat kynnet on jo näidenkin jälkeen ehditty askarrella. Suunnitelmissa olisi kehitellä häämöttävän kolmen kiloseuraajan kunniaksi myös jotain arvontaa. Kunhan ehtisi! 

Menikö suosikkivalinta oikein? 

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Lahjattomat treenaa

Saanko esitellä ystäväni Veikkosen:


Hän on hieman mulle pieni mutta silti niin hieno. Hänen kanssaan saavutimme eilen toisen perättäisen mitalin seuramme kouluratsastusmestaruuksissa. Totuttuun tapaan treenit jäivät hyvin vähiin, mutta lahjattomat harjoittelee, vai miten se meni. Kuva on toki jostain keväältä, mutta ihan pätevä vielä. Komea lainaratsuni on täynnä laatua, mutta onneksi itse tasaan tätä satulassa, ettemme ole aivan ylivoimaisia kaikessa.

(Kovan)onnensaappaat ovat valitettavasti menettäneet onnensaapasstatuksensa, sillä olen jo ehtinyt tehdä useamman startin ilman ruusukkeita tai mitaleja ne jalassa. Olemmepa kerran kieltäneet esteradalta uloskin, joten pakko kai se on myöntää ettei se aina ole ihan vaan siitä kiinni, mitä on päällä. Mitä ilmeisimmin kisoja ei siis voiteta pelkillä saappailla. Saappaina ovat kuitenkin ihan erinomaiset ja näin vuoden ahkeran käytönkin jälkeen pysyneet hyvässä kunnossa. Voin sikäli kyllä suositella Mountain Horsea (ja näitä Sovereign High Ridereita), mutta oma kokemukseni yli puolen vuoden odottelusta saappaiden saapumisessa vähän himmentää merkin suitsutusta. Kisahousutkin mulla on Mountain Horselta ja niistäkin kyllä tykkään tosi paljon. Ainut vika Jeanieissa on se, että hopeiset tikkaukset ei oikeastaan periaatteessa sovi ruskeiden saappaiden messinkiosien kanssa yhteen. Eikö kamalaa, pitää varmaan ostaa toiset.

P.s. Voin ottaa vastaan myös jonkun suuren puoliverisen vaikka blogilahjuksena. Tai ne uudet kisahousut ilman hopeisia yksityiskohtia. Näkyvyys taattu.

keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Kannatuskynsikooste

Suomalainen jalkapallokausi 2016 on nyt saateltu päätökseen ja täällä meillä päin aivan mukavissa merkeissä. Mitalin väri vaihtui SJK:lla Veikkausliigassa ja seuraavaksi ylimmällä paikallisella sarjatasollakin saatiin erinomaisia tuloksia. Täälläkin on muutamaan otteeseen tullut mainittua taipumukseni taikauskoon kannatuskynsien muodossa - pelejä katsovan kynsiharrastajan on tunnustettava väriä kynsillä, tai saattaa käydä väärin. Sain idean koota postaukseen noin vuoden ajalta erilaisia jalkapalloaiheisia kynsiä - ja tietenkin futsal-aiheisia, ei saa unohtaa palloilulajien kruunaamatonta kuningasta!

Viime vuonna Seinäjoella juhlistettiin SJK:n voittoa Veikkausliigassa. Tänä vuonna mitalin väri oli vähän himmeämpi, mutta tällaiset olisi voinut kauden päätteeksi tehdä uudelleenkin vaikka sitten Suomen Cupin voiton kunniaksi:


Kultaa ja mustaa ei mitenkään liian usein näy kannatuskynsillä, sillä en mitenkään liian usein saa raahattua luitani stadionin penkeille. Pääasiassa kynsillä näkyvät kannatusteemalla kesäaikaan punavalkoiset sävyt ja talvella taas mustavalkoiset, joskin tämän kesän aikana todistetusti myös tuonne Turun piirin suuntaan piti osoitella mustansävyisin kynsin. Kannatuskynsillä on varsin vaikuttava toimimisprosentti, minkä vuoksi en enää oikein tahdokaan uskaltaa katsomoon lähteä ilman. 


Talviaikaan mustavalkoisen esiintymistiheys kasvaa futsal-joukkue FC Seinäjoen eli Mustien Kissojen kunniaksi. Pari viikkoa kauden alkuun ja jännittää jo vähäsen! Futsal-kauden alkua on tapana alkaa odottaa keskimäärin kolme minuuttia kauden päättymisen jälkeen, eli varsin pitkäksi käyvät kevään, kesän ja syksyn kuukaudet.


Näillä kynsillä ei varsinaisesti tunnusteta väriä vaan lajia. Kyllä tuo nahkakuula sen verran on tärkeäksi käynyt meidän taloudessa koko sakille, että rakkaudenosoituksia voi tehdä myös kausien ulkopuolella.


Nämä Walesin punaisen lohikäärmeen innoittamat fanituskynnet on tehty kesällä ja niistä on oma postauskin. MM-karsintapelejä on pitänyt tapittaa silmä kovana kahdelta näytöltä, sillä tähän asti ovat pelanneet yhtä aikaa Huuhkajien kanssa eikä kumpaakaan sovi tietenkään jättää väliin.


Batman goes football -kynnet on askarreltu Turun piirissä vaikuttavan ÅCF:n sarjanousun kunniaksi. Suureksi harmikseni nämä Yön Ritarit eivät tällä kaudella pelaa futsalia ollenkaan, joten pääsen heiluttelemaan kannatushuivia samansävyisillä kannatuskynsillä vasta futiskauden alettua taas keväällä. 

Gallerioiden selaamisen jälkeen näyttää vakavasti siltä, etten ole koskaan tehnyt kirjaimellisia jalkapallokynsiä punavalkoisena. Punapaitainen Sisu-Pallo on kuitenkin sitä myöten kova sana, että kannan lompakossani ylpeänä joukkueen kausikorttia. Oheiseen kollaasiin kokosin muutamia värintunnustamislakkauksia, joilla punavalkoisia on kannatettu ilman kovin suoria viittauksia:


Näistä parit viimeiset liittyvät kyllä enemmänkin niin ikään punavalkoisissa pelaavaan Walesiin. Tuo kelttihenkinen hopealeima ja valkoinen viivahässäkkäleima on molemmat tämän syksyn MM-karsintoja varten tehty. Vaikka pallon perässä juoksevien miesten katseleminen onkin varsin mukavaa puuhaa, ei aina huvita tehdä niitä kaikista kirjaimellisimpia rakkaudentunnustuksia lajille ja joukkueelle. Silloin saavat oikeat värit riittää. Mustavalkoisia ja mustakultavalkoisia kynsiä katsomossa on ollut esimerkiksi tällaisia:


Joskus on käynyt niinkin että on ollut pakko lisätä esimerkiksi mustavalkoista glitteriä ennen peliä "vääränvärisille" kynsille. Tai tehdä aamutuimaan jotain julkaisuun kelpaamatonta, kunhan olisi jotain punaista ja valkoista. Soittaako joku jo piipaa-autoa? 

Täytyy kyllä varmaan nyt alkaa jo suunnitella valikoimaa mustavalkoisia lakkauksia talven varalle. Kuka lähtee katsomoon kaveriksi? Futsal-hulluus voi kyllä tarttua, pienellä varauksella voin suositella.