lauantai 27. elokuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 30

Tällä viikolla esittelyyn pääsee mustavalkoinen lakkaus, joka kaikkien värien keskellä tuntuu yllättävän raikkaalta. Olen tykännyt kovasti tästä omasta tavastani esitellä aina viikon suosikkikynnet, sillä lakkauksia syntyy enemmän kuin mistä on aikaa blogata ja tällä tavalla saan esiteltyä aina suosikit tarkemmin. Loput kynsiaskartelut pääsevät viikon kollaasiin, joten kaikki saavat oman hetkensä julkisuudessa eikä kellekään tule paha mieli. 

Mustavalkoinen värimaailma oli melkeinpä pakollinen, sillä näiden kynsien kanssa olin matkalla Turkuun erään mustavalkoisissa pelaavan jalkapallojoukkueen kotipeliä katsomaan. Kannatuskynsiä on askarreltu paljon ennenkin, ja niillä on varsin hyvä toimintaprosentti: enpä juuri enää uskalla suosikkijoukkueita mennä katsomaan väärän värisillä kynsillä tästä syystä. Tälläkin kertaa taikakynsillä oli toivotunlainen vaikutus, vaikka sarjakärjen ja sarjajumbon kohtaamisessa ei tainnut hirveästi jännitysmomenttia olla... Silti oli pakko olla oikeat sävyt kynsillä!

Aloitin tekemällä mustavalkoisen liukuvärin. Näin suurella kontrastilla liukua on vaikea saada pehmeäksi vain kahdella värillä, joten ujutin väliin myös pari harmaan sävyä. Liukuvärissä käytin Essencen lakkoja Wild White Ways (valkoinen), Grey Zone (vaaleanharmaa) ja Rock My World (tummanharmaa) sekä Kikon mustaa nro 275.


Tällä liukuvärillä olisi melkeinpä selvinnyt jo sellaisenaankin, mutta eihän se nyt käy laatuun. Kuka nyt käyttäisi vain tunnin kynsien lakkaamiseen, äkkiä leimausvärkit käteen ja sotkemaan mustalla leimauslakalla! Ideana oli leimata geometristä kuviota mustalla, jolloin se häviää liukuvasti pohjaan. Kuvion ei saisi olla liian peittävä, ettei kynsille päädy pelkkää mustaa, joten valitsin kuvion ÜberChicin laatalta 6-02. Leimauslakkana Konadin musta.


Asettelin vielä kalpean kultaisia glittereitä strategisiin kohtiin kuviossa, mutta tuo vaihe ei hirveästi tuonut mitään lisää tähän lakkaukseen - ilmankin olisi selvinnyt. 

Näillä kynsillä olisi viihtynyt pidempäänkin, vaikka oikeastaan niitä pidin poikkeuksellisen kauan torstai-illasta sunnuntai-iltaan! Mustavalkoinen ihastutti niin paljon, että ensi viikonkin suosikit saattavat olla mustavalkoiset :D 

Viikon muihin lakkailuihin mahtui aika moniväristä menoa. Kirjoitushetkellä mustavalkoiset ovat Instagram-yleisön tykkäysten perusteella tasoissa vasemman alareunan violettien tapettileimojen kanssa. 


Muita lakkauksia voi käydä tutkimassa tarkemmin Instagramin puolella, jossa aina kerron lyhyesti käytetyistä lakoista ja välineistä. Oliko meillä tällä kertaa samat suosikit, vai menikö joku mustavalkoisten ohi? 

maanantai 22. elokuuta 2016

Kynsiblogit @Facebook!

Tänään päivänvalon näki ensimmäistä kertaa Kynsiblogit-niminen Facebook-sivu, joka kokoaa yhteen suomalaisia kynsiblogeja. Sivusta tykkääjät saavat omaan uutisvirtaansa tiedon uusista postauksista kätevästi, jolloin blogien seuraaminen on helppoa. Mukana on myös pienempiä blogeja, joista saattaa löytyä monille uusia, kivoja tuttavuuksia - mahdan itsekin oman blogini kanssa kuulua juuri tähän joukkoon. Tervetuloa siis uusille lukijoille! 


Mukana on alkulaukauksen aikaan 10 blogia:

Toiveenamme olisi kuitenkin laajentaa valikoimaa, ja mukaan pääsee vielä. Laita Facebook-sivun kautta viestiä, jos sinulla on kynsipainotteinen, aktiivisesti päivittyvä blogi ja tahtoisit päästä mukaan jakamaan kynsihulluuden ilosanomaa. Sivupalkissa oleva lakkapullon kuva toimii pysyvänä linkkinä sivustolle, jonne mukana olevat blogit jakavat päivityksensä. Käykäähän siis tykkäilemässä Kynsiblogeista Facebookissa!




perjantai 19. elokuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 29

Tämän satsin suosikkikynsistä tiesin jo tekovaiheessa, että nyt tulee suosikkimatskua. Aiemmin kyselin kavereilta taas väri-ideoita ja Mari muistutti kullan ja turkoosin ihanasta yhdistelmästä. Miten olinkaan unohtanut sen?

Vaikka en tunnusta tykkääväni sinisestä erityisen paljoa, turkoosi on ihan eri asia, ainakin kynsilakoissa. Ja ehkä petroolinsininen. Eikä pastellisinessäkään juuri vikaa ole, ja tietenkin sellainen suomenlipunsininen on aika kiva. Jäiköhän tuohon nyt vielä jotain sinistä, josta en siis virallisesti tykkää? Turkoosista nyt siis kuitenkin ihan erityisesti, ja onneksi sellaisia sattuu laatikosta muutamia löytymään. Lakkailin 4/5 kynsistä Mistero Milanon Deep Sealla, joka on ihan One Coat Wonder. Siihen päälle asettelin Minailsin Quatrefoil-vinyylisabluunat ja töpöttelin päälle liukuvärin hohtelevilla lakoilla IsaDora Golden Sparkles ja Colour Alike 573. Nimettömiin tein koristelut juuri toisin päin, eli alle liukuväri ja vinyylin päälle creme. 


Näistä tuli niin kivat, etten olisi malttanut ottaa pois ollenkaan. Poistaessa turkoosia pigmenttiä päätyi toki joka paikkaan. että parempi se olisikin olla ottamatta tällaisia pois :D Pitääpä jatkossa muistaa tuo väriyhdistelmä, toimii kyllä niin hyvin.

Muita lakkailuja tuli tehtyä, mutta eivät oikeastaan herättäneet suurempia intohimoja. Ei mitään vikaa,  mutta eivät nyt sytyttäneet erityisemmin. Näistä tykätyimmät olivat Insta-raadin mukaan nuo nudet ruutukuviokynnet, joissa on käytetty siirtokuvia. Muut on leimattu.


Nyt aletaan jo olla lähellä reaaliaikaa ja ensi viikolla pääsenkin tekemään ihan ajankohtaisen kynsipostauksen. Instagramissa eletään tosiajassa ja sieltä voi lueskella myös näistä kollaasikynsistä vähän tarkemmin käytettyjä lakkoja ja materiaaleja.

Minä hyppelen tästä piakkoin kohti rautatieasemaa ja Turun-junaa. Pitäkee hatuista kiinni siellä, Trio Aivohalvaus on kohta koolla. Meidät on helppo paikallistaa räkänaurun perusteella.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Kissat ulkoilemassa

Meidän pienet kissaeläimet eivät ole mitään suuria ulkoilmaelijöitä. Kerrostalossa elelevät karvavarpaat eivät ymmärrä luonnosta juuri muuta kuin kesällä ikkunan takana lentelevien lintujen ja kärpässaalistuksen verran, mutta aina välillä julma emäntä lyö heille valjaat niskaan ja heittää ulos karuun maailmaan. 

Kun vietimme kesällä kuukauden vanhempieni hellässä huomassa mukavien ulkoilupuitteiden keskellä, pääsivät kissatkin haistelemaan nurmikkoa ja kokeilemaan, miltä ulkoilma oikeasti tuntuu. Nekun ensimmäinen, toinen ja kolmas reaktio oli kääntyä nopeasti kantapäillään ja kipittää takaisin sisäovelle sen näköisenä että nyt kuulkaa ei luonnistu meikäläiseltä tämä homma laisinkaan. Neljännellä kerralla (kun nostettiin se vielä takaisin nurmelle) pikkumiehellä yhtäkkiä leikkasi että hetkonen, ne lintuhommat, nehän taitaa elää tällä puolella ikkunoita ja seiniä. Ja ne lintuhommathan mua kiinnostaa. Pupu poistui pöksyistä, ja sininen kissaherra rohkaistui tutkimaan pihaa.


Aina, kun noita kissoja ulkoiluttaa, alkaa hirvittää että nytköhän ne keksivät sen ulkoilun ihanuuden ja alkavat vaatia ulospääsyä kovinkin vaativaan sävyyn. Nekku viihtyy sisätiloissa senkin jälkeen, kun on päässyt tutkimaan ulkomaailmaa, mutta Lunalla usein esiintyy lieviä pakotaiteilijan piirteitä. Hänhän osaa myös avata ovia, joten lukkojen kanssa pitää olla erityisen tarkkana. 


Muutamaan otteeseen ulko-ovesta ehtikin kuukauden aikana vilahtaa valkoinen karvasalama, mutta ei se omatoimisesti saanut ovea auki. Sisäkissa pihamaalla jähmettyy aika tehokkaasti metrin päähän ovesta ja on helppo siepata kainaloon ja palauttaa takaisin seinien sisäpuolelle. Lunaakin kiinnosti enemmän terassilaudoituksella tassutteleminen eikä niinkään pihahiekan yli loikkiminen, joten kauas ei karkulainen päässyt. Valjaiden turvin käytiin tutkailemassa vähän oravien ja lintujen jälkiä kauempanakin. On ne aikamoisia seikkailijoita. Ehkä ensi kesänä taas kerran käydään ulkona :D

maanantai 15. elokuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 28

Huhhei, sinne meni parin viikon kesäloma! Ihan kotikonnuilla vietin lomani ja hyvä niin: alunperin oli suunnitteilla jotain reissuntynkääkin, mutta lopulta innostusta ei ollutkaan lähteä mihinkään, ja jotenkin kyllä tuntuu että näin meni lomakin kunnolla toteen. Eipä tarvinnut sykkiä kaiken aikaa suuntaan tai toiseen. Nyt kyllä kurkkasin juuri lentojen hintakalenteria, josko syksyllä karkaisi taas muutamaksi päiväksi tuonne Keski-Eurooppaan... 

Loman pidin mahdollisimman pitkälti tietokoneettomana aikana, joten blogikin oli heitteillä. Muualla somessa tuli kuitenkin vaikutettua ja Snapchatista pääsin innostumaan ihan kunnolla! Jos satunnaiset pätkät meikäläisen elämästä kiinnostavat, löydyn sieltä nimimerkillä Kynsitic. En varmaan ole ainut kolmekymppinen, jonka mielestä ne filtterit ovat parasta viihdettä :D Aamulla ensimmäisenä pitää tutkia, millainen on päivän filtteritarjonta. 

Kynsihommiakin siellä vilahtelee, ainakin jotain sneak peekiä tulee usein kuvattua snappiin. Tämänkertaiset suosikkikynnet eivät olleet ehkä ihan suunnitellun kaltaiset, mutta silti ihan suosikit. Tarkoituksena oli nimittäin leimata nättejä ruusuja, mutta valitsemani ruusukuvio oli sen kokoinen, ettei mun kynsillä siitä juurikaan saa selvää, Teidän pitää siis nyt vain uskoa, kun kerron että ruusuja on leimattu. Isommille kynsille varmasti kiva kuvio, Pueenin Encore-laatalta SE02B.


Leimojen alla on Colour Aliken ihana marjapuuroisa hololakka 510. Tykkään ihan possuna noista Colour Aliken holoista, niin nättejä ja hillityn hohtelevia. Näitä myy Naiskauneus eivätkä ole kalliita, mutta en kyllä tiedä ketään joka olisi pystynyt vain pari ottamaan kerralla. Omalla vastuulla siis apajille :D Hopeiset leimat on tehty Color Clubin On the Rocksilla, joka on myös silkkaa rakkautta pullossa. Ehkei ihme että tykkäsin näistä vaikkei leimat ihan näyttäneetkään siltä, miltä piti. 

Muissakin satsin lakkauksissa oli tykkäystasot korkealla, minttu on erittäin pop väri meikäläisellä tällä hetkellä, IsaDoran farkkulakka hyppäsi heti kättelyssä suosikkien joukkoon ja onpa tuolla nuo hempeät hääkynnetkin, jonka tyylisillä voisin tyytyväisenä elellä vaikka hamaan tappiin saakka.


Nämä ovat tosiaan parin viikon takaisia askarteluja ja tarkempia tietoja voi noista kollaasinkin lakkauksista tutkia Instagramista. Siellä mennään hyvin reaaliajassa, mutta koitan kiriä nämä lomanaikaiset nopeasti eetteriin, ettei laahata kovin jäljessä. Oliko meillä samat suosikit tällä kertaa? Farkkuraidat olivat yleisön suosikki ihan selkeästi, mutta minä niin tykkäsin  nyt tuosta söpöläisestä Colour Alikesta että se vei potin.

torstai 4. elokuuta 2016

Lomalla!

Mulla on loma!

Pari viikkoa maltan yrittäjänäkin lomailla.

Konetta ei tuona aikana juuri tule avattua.

Joten palataan pian.


Somea onneksi riittää puhelimenkin välityksellä, joten jos tulee ikävä:

Snapchat: kynsitic
Instagram: @kynsitic
Instagram: @hannnatic
Twitter: @hannnatic

Laters!

perjantai 29. heinäkuuta 2016

Asiakkaan lämmin suositus: Square Trade

Ostin kevättalvella uuden puhelimen, kun edellinen alkoi jo käydä vanhuuttaan tuskaisen hitaaksi käyttää. Elisan myymälässä saivat ylipuhuttua minut ottamaan uudelle luurille SquareTrade-lisäturvan, sillä sitä sai ensimmäiset kolme kuukautta täysin ilmaiseksi ja jatkossakin hinta oli maltillinen - eikä sopimuksessa ole määräaikaisuutta eli sen voi katkaista päättymään halutessaan vaikka heti ilmaisen kauden jälkeen. Välillä mietin, että pitäisi varmaan käydä tutkimassa, miten sen saisi katkaistua, sillä olen aika tarkka tavaroistani eikä multa ole koskaan hajonnut puhelinta. Pieni kuukausihinta ei kuitenkaan toiminut niin suurena pakotteena, että olisin saanut aikaan. Joskus aikaansaamattomuus on ihan hyvä asia.


Kävi nimittäin sitten niin, että eräällä työmatkalla repussa tapahtui poks, ja maito valtasi kaiken. Ensimmäisenä säikähdin, että miten kävi kymrivihkoni, jossa on loputon määrä muistiinpanoja. Vihko selvisi lievillä kosteusvaurioilla, mutta näennäisen kuivaksi jäänyt puhelin ei päästänyt enää pihaustakaan. Se hukkui maitoon. Ei tippa tapa?

Tässä kohtaa pollassa säteili muistikuva siitä, että jonkinlaista lisävakuutusta tässä maksellaan, mutta mitähän se korvasikaan ja millainen systeemi se nyt mahtoikaan olla - ei nimittäin hirveästi jäänyt mieleen siitä myyntipuheesta. Koska ei sattunut olemaan pankkitunnuksia mukana enkä saanut tehtyä mobiilivarmennetta koska puhelin heitti henkensä, ehdin jo epäillä saanko tarvittavia tietoja Elisan asiakaspalvelusta. Epäilykseni oli kuitenkin turha, sillä parilla klikkauksella ystävällinen asiakaspalveluchattilinja toimitti minut oikeaan osoitteeseen tekemään vahinkoilmoitusta. Vaikka elän suunnilleen älypuhelin käteen liimattuna, en päässyt missään vaiheessa kovin ahdistumaan puhelimen kuolemasta, sillä kolmenkympin omavastuulla minulle luvattiin täysin uusi samanlainen puhelin pikavauhtia. Koska tein vahinkoilmoituksen vasta myöhään iltapäivällä, ei kuriiri ehtinyt ihan seuraavaksi päiväksi kiikuttamaan pakettia odottavaan kätöseeni, vaan "jouduin" odottamaan peräti kahden yön yli. Aamulla uutuuttaan hohteleva paketti odotti jo minua, kun heräsin. Toimitukseen meni siis alle 40 tuntia Briteistä. 


Arvostin erityisesti sitä, että asioimisessa ei tarvinnut vastailla liutaan kysymyksiä tai selitellä tapahtunutta. Kun lisäturva kattaa, se kattaa ja sillä selvä. Kävi vahinko, hupsis. Lähinnä sai esittää toivomuksia että haluaisinko uuden puhelimeni heti huomenna vai kävisikö ylihuomenna paremmin. 

Postauksen kuvat lainattu röyhkeästi SquareTraden sivuilta,
sillä en ehtinyt edes ottaa kuvia todistusaineistoksi.

Nykyaikana kaiken maailman pilvipalvelujen kanssa on vieläpä niin mukava asentaa uutta puhelinta, että suunnilleen kaikki nettiselaimen suosikkeja myöten plopsahtavat paikoilleen automaattisesti, itse täytyy melkeinpä vain muistella että missäs järjestyksessä ne kuvakkeet tuossa näytöllä olivatkaan. Pääsin jatkamaan elämääni älypuhelin kourassa niin sujuvasti, että tuskin huomasinkaan koko tapaturmaa. Veivinsä heittänyt luuri palautettiin kuriirin kyydissä SquareTradelle vastaanottajan kustannuksella ja vahingosta viisastuneena laitan jatkossa puhelimen nyt edes eri taskuun repussa kuin teemaitopurnukkani. Square Tradea makselen jatkossa ihan tyytyväisenä. Sen saa Elisan myymälöistä tai Saunalahden verkkokaupasta ostettuihin uusiin laitteisiin ja tämä postaus on ihan vain tyytyväisen maksavan asiakkaan lämmin suositus.

Sitä luulisi toki, että tällaisesta oppisi varomaan nesteiden kanssa matkustaessaan, mutta ehdin jo toisenkin kosteusvahingon uhriksi. Kävin viikonloppuna Turussa ja shoppasin huomenna koittaviin häihin uuden kivan mekon. Kotimatkalle lähtiessäni nakkasin vesipullon samaan pussukkaan, kun reppu oli syystä tai toisesta ääriään myöten täynnä. Kotona esittelin hankintaani äitylille ja pussissa makoilikin varsin kostea mekkonen, jonka tummat raidat olivat luovuttaneet väriään valkoisille kohdille varsin läikikkäästi. Nakkasin mekon äkkiä pesukoneeseen ja ohjelman loputtua huokaisin helpotuksesta. Ei tarvinnut hakea vielä toista samanlaista. Nyt se pirulainen vain pitäisi silittää ennen huomista lähtöä Helsinkiin. Ehkä sitten tällä reissulla ne nesteet ihan erikseen.