maanantai 19. syyskuuta 2016

Semilac Diamond Cosmetics - uusi tuttavuus ja swatcheja

Sain Naiskauneus.fi-verkkokaupasta testattavaksi aivan uuden tuttavuuden lakkoja. Semilac Diamond Cosmetics -kynsilakat tulivat nyt heille myyntiin ja pääsin kokeilemaan muutamaa lakkaa, että voin kertoa mielipiteeni. Innostuin niistä niin paljon, että halusin jakaa tämän ilosanoman myös muille kynsiharrastajille! Semilacilla on myös geelilakkoja, mutta nämä ovat siis ihan tavallisia ilmakovetteisia lakkoja.

Testiin pääsi pari cremeä, yksi crelly ja kaksi glitterlakkaa. Erityisesti cremeihin ihastuin toden teolla, sillä ne käyttäytyivät todella hyvin, levittyivät nätisti ja peittivät erinomaisesti. Ihan huippulaadukkaan oloisia lakkoja. 


Ensimmäisenä kynsille pääsi söpö pinkki Baby Girl. Kuvissa kaksi kerrosta, ei päällyslakkaa. Ei valu kynsinauhoille, peittää jo melkeinpä ensimmäisellä kerroksella, mutta kahdella saa toki aina siistimmän. 


Ihanan mustikkamaidon sävyinen Pink&Violet oli ihan samaa laatua. Kaksi kerrosta, kuvassa ei päällyslakkaa. Tämä oli niin nätti ja hyvin käyttäytyvä, että ihan olisi voinut olla Essie-pullo kädessä. 

Yksi crelly-lakkakin tosiaan mahtui testattaviin:


Bubblegum Pink vaikutti ensimmäisellä kerroksella siltä, että saa sutia monen monta kerrosta edes jonkinlaisen peittävyyden eteen. Toisella kerroksella kuitenkin jo alkoi peittoa tulla hyvin ja lopulta tässä swatchissa on kolme kerrosta. Joku laittaisi varmasti pitkiin kynsiin vielä neljännenkin, mutta itselleni riitti tämä kolme.

Glittereistä testasin kaksi kiinnostavaa kimalluspakkausta:


Pink Gold yllätti hieman. Siinä on pinkissä jellypohjassa kultaisia glittereitä ja paljon kultaista shimmeriä. Kokonaisuutena se näyttää kynnellä kivan ruusukultaiselta, kun pinkki ja kulta sulautuvat yhteen. Odotin enemmän että se olisi näyttänyt kultaglittereiltä pinkillä pohjalla, mutta tämä oli kiva yllätys. 2-3 kerrosta riittää, sillä shimmeriä ja glitteriä on tiuhassa. Aika uniikki lakka ainakin minun kokoelmassani. Kuivui myös nopeasti!


Gold Disco puolestaan sisältää kultaisia glittereitä ja shimmeriä kirkkaassa pohjassa. Se sopii ohuesti levitettynä kultaiseksi glittertopperiksi värilakan päälle tai ihan yksinäänkin käytettynä. 2-3 kerrosta riittää myös tätä, ja sienellä töpöttelemällä saa toki hyvän peiton vähemmilläkin kerroksilla. Tämäkin kuivui nopeasti. Seuraavassa lakkauksessa näkyvät sen ominaisuudet minusta aika hyvin:


Gold Disco topperina, yksistään ja glitterliukuna.

Näillä lakoilla on hintaa 4,90 € kappaleelta ja pullossa on 7 ml. Värivaihtoehtoja on yli sata, joten valinnanvaikeus voi iskeä! Sain nämä lakat blogiyhteistyön merkeissä, linkit ovat ihan vain teidän iloksenne eikä niiden klikkailu hyödytä minua.

Heräsikö kiinnostus? Merkki on puolalainen, joten eurooppalaisena pidän sitä ainakin turvallisena käytettyjen ainesosien suhteen.

lauantai 17. syyskuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 33

Vihjasin aiemmin viikolla, että riikinkukkokynsiä saattaisi näkyä vielä enemmänkin ja nyt näkyy! Tykkäsin uudesta paidastani inspiroituneista kynsistä tosi paljon ja ne sai myös paljon huomiota, mutta en ehtinyt kyllä käydä missään ihmisten ilmoilla paidan ja kynsien kanssa. (Edellisessä postauksessa on kuva paidasta ja kynsistä, jos missasit!)

Riikinkukon pyrstösulat ovat varsin näyttävät ja niin kai nämä kynnetkin, vaikka oikeastaan niiden tekeminen oli aika simppeliä. Mustalle pohjalle valkoiset leimat ja niihin vähän väriä jellylakalla - todellista zen-väritystä tällä kertaa. Itsehän aina sanon, kun tulee puhe aikuisten värityskirjoista, että mulla on kymmenen pientä zen-värityskirjaa, joiden parissa tuhraan illat nollaten ajatuksia. 


Musta creme pohjalla on suosikkini, Kikon 275 Black, jota olen hamstrannut varapullonkin. Leima on Born Prettyn laatalta BP-75, jolla on erilaisia höyhenkuvioita. Väritin leimoja Wild&Mildin ja Clairesin neonlakoilla, joissa on tähän hyvin sopiva jellykoostumus. Oranssi on Clairesin minisetistä ja vihreä Wild&Mildin Alien. Inspiraation lähteessä vihreissä osissa on vähän elävää pintaa, mikä oli kiva koska ei tarvinnut edes yrittää saada väriä ihan tasaiseksi!


Nämä olivat myös viikon tykätyimmät lakkaukset Instagram-raadin mukaan, ja todennäköisesti joudun tekemään vastaavat joskus uudelleen, että voin mätsätä siihen toppiin joskus ihan elävässä elämässä!

Viikon muihin lakkauksiin kuuluu myös yksi täysin koristelematon tapaus, sillä en millään keksinyt, mitä laittaisin noiden lakkojen päälle. Lopulta totesin, että syksyn värit, nätti tekstuuri, olkoon tuollaisenaan ja hyvin sujui. 


Näistä muista voi käydä tutkimassa lisätietoja Instagramista

Menikö tällä kertaa suosikit yhteen? 

keskiviikko 14. syyskuuta 2016

36 - onnen numero

Mun suosikkinumeroni ja onnennumeroni on 36. Viikolla 36 aina salaa odottaisi siksi tapahtuvan kaikkea kivaa, mutta pitäisi varmaan jonain vuonna muistaa vaikka lotota silloin. En lotonnut, en voittanut mitään, mutta oli kai se aivan keskimäärin mukava viikko silti. 


1. Maanantaina kipitin töistä kauheaa kyytiä kotiin etsimään netistä futisstreameja. Oli pakko nimittäin katsoa kahdelta näytöltä MM-karsintoja, sillä telkkarissa (Turussa) pelasivat Suomen huuhkajat ja läppärillä (Cardiffissa) Walesin punaiset lohikäärmeet. Myönnän läppärin kiinnostaneen eksponentiaalisesti enemmän, enkä esimerkiksi ehtinyt bongailla Maria kuvausliivihemmojen seasta telkkarin puolelta. Wales voitti, ja oli aika legendaarista maalisettiä tarjolla. Dw i'n caru Cymru ♥

2. Työpoliittisesti meinasin repiä pelihousuni kyllä onnenviikon aikana useampaankin otteeseen. Alkaa välillä tympiä se, ettei edes puolet töistä mene tekniseltä kannalta niin kuin pitäisi, vaan lähestulkoon sääntö on se, että jotain säätöä tulee. Ja poikkeuksetta niin, että aikaa säädölle ei olisi. Ps. Säädöstä ei saa palkkaa. Huoh. 


1. Lähdin kynsisiskoni Sonnen kanssa salaatille ja päädyin chevreburgerin ääreen... Otin kyllä perunoiden tilalle salaatin, lasketaanko se? Oli muuten erinomainen lisukesalaatti, voisin tehdä tuon vaihdon jatkossakin. Amarillossa en ole katsonut listaa varmaan vuosiin, otan aina chevreburgerin, ainakin kunnes supistavat senkin pois menusta. 

2. Pakollinen kissasisarukset nukkuvat yhdessä söpösti -kuva. En ole ihan vieläkään saanut noita muita pylväitä puusta fiksattua (lisää täällä), mutta ehkä vielä joku päivä. Muuten olen kyllä aika kiitettävällä tahdilla saanut ruksailtua asioita sisustukselliselta todo-listalta pois. Kehityskelpoinen yksilö ehkä?


1. NAIL MAIL! Tilasin MoYou Londonin alesta muutaman laatan... Toivelistalla oli 18 mutta ihan kaikkia en kärsinyt ostaa - ja oikeastaan tuohon tilaukseenkin päätyi vain harva toivelistalta. Niin se mieli muuttuu. Ensimmäisen laatan jo ehdin kuoria kääreistään, mutta en saanut värejä oikein natsaamaan niin päädyin olemaan kynsitaiteettomilla kynsillä ja vieläpä useamman päivän putkeen! En oikein tiedä, mihin mun aika aina nykyään katoaa, kun en muka ehdi kynsiäkään koristelemaan.

2. Tai no tiedän, ihanan kypärätukan muodostaviin tallireissuihin menee aina vähintään se kolme tuntia kappaleelta ja opiskelemiseen voisin käyttää vähintäänkin saman verran aikaa päivässä. Mulla on tapana aina "pantata" kynsijutut ja opinnot illalle ja teen niitä yleensä vähän lomittain. Sitten jos joku tulee vaikka käymään, onkin pakko valita harrastusten ja nukkumisen väliltä, jolloin jotain jää väistämättä tekemättä ainakin joskus. En nimittäin ole erityisen hyvä pääsemään ajoissa nukkumaan.


1. Nekku-Petterin uniasennot ovat varsinaista taidetta. Se poika osaa rentoutua.

2. Viikonloppuna sain myös tällaisen spanielivieraan, joka on varsinainen sylimönkijä. Mimmi-koira on Lunan ja Nekun täti :D Pieni tibsu käy aika usein kylässä eikä enää pelkää kissoja, vaikka joskus muutama vuosi sitten ei olisi tullut enää meille ollenkaan, kun Luna ahdisti niin paljon. Nykyään ei ole enää pulmia sen suhteen.


1. Sisarukset päikkäreillä aiheuttavat aina pakottavaa tarvetta ottaa valokuvia. En aina vain oikein kestä sitä, miten söpöjä ne on. Viikonloppuna Nekku sai taas jonkun DIY-pallon, jonka joku heitti lattialle ja sen kanssa piti sitten vaeltaa ympäri kämppää ja viedä se illalla sänkyynkin unikaveriksi. Snäppiä seuraavat saattoivat nähdä sunnuntain pesuhetkiä, kun sisarukset hoitivat toisiaan hyllynpäällyspedissä. Cuteness overload.

2. Ostin viime Turun-reissulla Indiskasta yllätyksekseni riikinkukonhöyhenkuvioisen paidan ja siitä asti on ollut inspistä tehdä sen pohjalta kynnet. Nyt oli eräässä haasteessa aiheena tropiikki ja siitähän me Maaritin kanssa ynnäsimme että tropiikki -> trooppinen lintu -> riikinkukko eli täydellinen syy nyt saada nuokin tehtyä. Ei niistä sen enempää, sillä niitä saattaa näkyä vielä myöhemminkin täällä :D Ja tuon paidan ostaminen oli siis siksi yllätys, että en ehkä pidä tuollaisia printtejä yleensä omannäköisenäni, mutta näköjään piti vain olla oikeat värit että alkoi houkutella. Eli mustaa ja vihreää... Paljon on jo tullut käytettyäkin tuota yläosaa. varsin onnistunut hankinta siis.

Turkuun on kyllä jo taas ikävä, mutta sikäli hyvä kun tämä aika vyöryy sellaista vauhtia ohi, että kohtahan se on jo lokakuu, Toisaalta huono, koska en ehdi saada mitään asioita aikaan, kun taas meni viikko ja taas, ihan oikeasti! Kuka samaistuu?

tiistai 13. syyskuuta 2016

Parmesaanikeksit suolaiseksi naposteltavaksi

Turun-retkelläni päädyin ystäväni kanssa aivan ihanaan pieneen leipomoon Vähä-Heikkilässä. Taikinajuuri-nimisestä leipomosta sai ostaa kaikkea pientä herkkua ja sieppasimmekin mukaan nipun parmesaanikeksejä, jotka veivät kerta kaikkiaan kielen mennessään. Koska matka vei jo seuraavana päivänä turhan kauas tuosta herkkupuodista, piti kekseille löytää resepti ja sellaisen sattuma toikin suoraan puhelimeeni varsin pian. En ole itse mitenkään erityisesti makean perään ja herkkuosastolla suolaiset naposteltavat vievät lähes poikkeuksetta voiton makeista. Siksi nämä keksit oli pakko heti leipoa kokeeksi ja pakko sanoa, että pärjäsivät kyllä esikuvilleen varsin hyvin.

Ohje on monien mutkien kautta päätynyt luokseni alunperin Leipä-kirjasta. Ainekset ja menetelmät ovat niin simppeleitä, että itse leivoin keksit puhuen samalla puhelimessa Ranskaan. Suurin haaste oli lukea reseptiä puhelimessa olevasta kuvasta puhelun aikana. 

PARMESAANIKEKSIT (noin 30 kpl)


Ainekset:
100 g vastaraastettua parmesaania
120 g vehnäjauhoja (myös gluteeniton jauhoseos toimii hyvin)
100 g huoneenlämpöistä voita
Raastettua muskottipähkinää
Ripaus cayennepippuria
10 g merisuolaa
Koristeluun kuivattuja yrttejä tai siemeniä

Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja työstä käsin tai yleiskoneella tasaiseksi taikinaksi, joka pysyy koossa. Jos taikina tuntuu kuivalta tai murenevalta, lisää tilkka vettä.

Muotoile taikinasta pöydällä kaksi halkaisijaltaan noin 3 cm:n pötköä. Pyörittele pötköjä kuivatuissa yrteissä tai siemenissä (itse käytin vaaleita seesaminsiemeniä). Nosta rullat jääkaappiin 30 minuutiksi. Säädä uuni 180 asteeseen.

Leikkaa rullat terävällä veitsellä ohuiksi viipaleiksi. Laita viipaleet leivinpaperilla peitetylle pellille ja paista keksejä 7-8 minuuttia tai kunnes ovat saaneet vähän väriä (tämä riippuu viipaleiden paksuudesta ja uunista, toim. huom. Itse paistoin noin 10 minuuttia). 

Kuvassa olevat keksit olivat viimeiset, jotka ehdin pelastaa valokuvamalleiksi. Erä saattaa siis kadota varsin nopeastikin, mutta onneksi parmesaanipalassa oli 200 g, niin saan tehdä lisää!

Omia huomioita: 
- 10 g suolaa on aika paljon. Voisin ensi satsiin laittaa vähän vähemmän, sillä juustokin on suolaista. 
- Aion myös testata, voisiko voin määrää hieman laskea sen vaikuttamatta ratkaisevasti koostumukseen. 
- Cayennepippurin määrää on vaikea arvioida, mutta tulisia asioita välttelevien kannattaa pysytellä pienissä hyppysellisissä. 
- Voin vain suositella seesaminsiemeniä koristeluun. Paketillinen ei maksa paljoa ja uunissa paahtuneet siemenet ovat ihan naurettava hyviä.

Ja nyt nuo viimeisetkin pääsevät täyttämään kohtalonsa vatsantäytteenä. Bisous!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Viikon suosikkikynnet, osa 32

Kultaiset asteekkihenkiset lakkaukset pääsivät tällä viikolla ykköspallille. Tällainen simppeli mutta tehokas tyyli puree meikäläiseen aika kovasti tällä hetkellä. Oikean pikakuivattajan avulla näissäkään ei lopulta kauaa mene edes tehdä ja sehän sopii minulle - mitenkään liikaa aikaa kun ei ole ollut nyt käytettävissä.

Ihana kultahippulakka on OPI:n Golden Eye, joka on aivan ainutlaatuinen minun kokoelmassani. Se tuo melkein tämän hetken suurinta huutoa olevien kromilakkojen kaltaisen peilimäisen kiiltävän metallipinnan, jossa on tosi kiva lämmin kultaisen sävy. Tein nämä erääseen kultateemaiseen haasteeseen ja tiesin kyllä heti, mitä kultaa tahdon kynsilleni.


Golden Eyehin yhdistettävän värin valinnassa pitikin sitten vähän ihmetellä, kunnes totesin että kyllähän se valkoinen vaan on paras. Laitoin kultaisen päälle Glisten & Glow'n HK Girl -pikakuivattavaa päällyslakkaa, joka toimii omalla kokemuksellani ihan huikean hyvin vinyylien kanssa. Ei tarvitse kuivatella tuntikaupalla pohjia ennen vinyylejä, varttikin riittää jo siihen, etteivät lakkaukset lähde vinyylien matkaan. Olen kokeillut aika monella lakalla ja hermonmenetys on taattu melkeinpä kaikilla muilla. HK Girl ei levitä leimojakaan vaikka kuinka sutisi, tätä pitää tilata täyttöpullo kyllä pian.

Kultaiselle pohjalle sopi hauskasti asteekkityyliset MiVinyls-vinyylit. Olen tehnyt vähän samantyyliset aiemminkin ja tykkäsin niistäkin ihan possuna. 


Valkoinen creme on Essencen Wild White Ways, jossa on todella hyvä pigmentti. Muutenkin Essencen cremet ovat yleensä tosi hyvälaatuisia ja niitä on kiva käyttää vinyylien kanssa, kun ei tarvitse miettiä peittoastetta. Valkoiset nelioniitit vielä muille kynsille ja menoksi. 

Viikon muissa oli muutamia ihan hyviä kilpailijoita kultakynsille, erityisesti pöllöilyistä tuli aika kivat ja tuo puunsyyleimaus oli pitkään hautunut ideakansiossa. Näistä voi lukea tarkemmin Instagramista, jossa on kerrottu lyhyesti lakkauksista.


Menikö suosikit tällä kertaa kohdilleen? 

Ps. Minulla on joku hirveä houkutus viilailla kynsiä lyhyemmäksi, vaikka tiedän että pinta-alaa koristeluille jäisi ihan olemattoman vähän. Saa nyt nähdä, innostunko tarttumaan viilaan ja koska, mutta jotenkin olisi kiva kokeilla, miltä sellainen näyttäisi omilla sormilla. Kai se on nyt niin trendikästä? Itsehän olen aina trendien aallonharjalla :D

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

Kissoja, kakkua, kaakkeja ja kotijuttuja

Sain viime viikolla viikkokoostepostaukseen yläpeukkuja, joten ajattelin jatkaa niiden tekoa ainakin välillä, vaikka olisihan tästä kiva saada ihan vakiojuttukin! Tulee kuitenkin näpsittyä puhelimella kuvia sieltä sun täältä ja tämä on kieltämättä itselle kiva ja vaivaton tapa saada vähän kuulumisia eetteriin. Kurkataan siis vähän viime viikkoon :)


1. Kissavauvelit tykkäävät nukkua tietysti mahdollisimman korkeilla paikoilla. Viime aikoina tämä nimenomainen hyllynpäällinen on ollut suosikkipaikka, joten laitettiin tuo peti sinne karvavarpaita varten. Pitää ehkä hankkia jotain tuollaista karvattikangasta ja tehdä isommat pedit, että sopisivat molemmat makoilemaan pehmusteiden päälle. Harmaa peti on alunperin sellainen patteripeti, joka ei koskaan sopinut minkään patterin päälle kiinni, joten täytin sen vanhalla viltillä ja laitoin hyllypediksi. Hyvin on kelvannut!

2. Bongasin Eva Longorian snäpistä tuon topin ja tarvitsisin sen! En ole kyllä ihan varma, mitä mieltä olen kaiken maailman tekstipaidoista, mutta tuo on oikeasti aika hauska. Olen nähnyt myös varsin hauskan "Mess is more" -topin, joka sopisi Marille :D Ja Ginasta voisin ihan haluta sen "Whatever"-paidan, koska this is my United States of Whatever!


1. Elokuun viimeisenä päivänä oli toppikelit. Kipittelin ulkosalla hihattomassa ja tuli kuuma. Lämmin syksy kyllä kelpaisi ihan mielellään, eikä ole pakko sataa ihan hirveästi. Tarvitsisin nimittäin uudet gore tex -lenkkarit mutta en ole löytänyt oikein hyvin istuvia.

2. Niin tosiaan se hyllynpäällinen on suosittu paikka. Kissoista tulee napsittua kuvia aika paljon, koska ne nyt vaan sattuvat olemaan maailman söpöimpiä ja pehmeimpiä. Luna täytti viime viikolla 5 vuotta, vaikka justiinhan se oli vasta vauva. 


1. Kävin tärkeällä bisneslounaalla erään toisen paikallisen käännösalan yrittäjän kanssa ja vaikka söimme FitWokissa itsemme ähkyyn, mahtui jälkkäriksi vähän kakkua. Valkoisen puun valikoimista löytyy vaikka ja mitä herkkua, mutta...

2. ... otan aina pekaanipähkinäkakkua, koska sitä saa myös gluteenittomana ja se on sai-raan hy-vää. Maistoin tuota suklaahippujuustokakkuakin, ja se maistui ihan joltain suklaamuffinssitaikinalta, ennen kuin sitä on pilattu paistamalla (vanha pohjalainen sananlasku).


1. Heppailtuakin tuli taas. Aina ihmisten ilmoilla ratsastaessa tekee mieli vähän miettiä, mitä sitä oikein laittaa päälleen. Puskissa painelemiseen tai yksinään maneesissa vääntämiseen ei nyt niin ole väliä, sopiiko kaikki yhteen, mutta on tämä sen verran välineurheiluakin että on hauska matchata kamppeet kohdilleen. Mustavalkoinen look oli kyllä aika kiva. 

2. Suuri mestaruusratsuni oli täydessä unessa, kun menin talliin, mutta heräsi vallan reippaaksi pikkumieheksi ja esitti parhaita puoliaan valvovain silmäin alla. Heittämällä paras suokki, jolla olen saanut kunnian ratsastaa ja kisata.


1. Ulkona alkoi lämpimistä säistä huolimatta jo näyttää kovin syksyiseltä, kun koivut alkavat vaihtaa väriä. Rakastan kevättä ja kesää, joten on aina vähän surku luopua ihanasta vehreydestä. Kohta ei enää tarkene ajella mopolla paikasta toiseen, ja ihanan helpot kesäkengätkin pitää vaihtaa hankalampiin, joita ei saa vain pökättyä jalkaan. Se on nimittäin yksi suurimmista ankeuden aiheuttajista kylminä vuodenaikoina :D 

2. Sain, uskomatonta mutta totta, vaihdettua verhot olohuoneeseen. Sain saapumisilmoituksen viestinä perjantaina, hain paketin ja lähdin samantien ompelemaan verhoja oikeaan mittaan äitylin luo. Kotona marssin suoraan ikkunalle ja asensin verhot paikoilleen. Otin kuvia ja lähettelin ihmisille todistusaineistoksi, että kuka vetää rastin seinään. Kissimysten mielestä uusissa verhoissa on tietenkin hauska mönkiä ja Nekku-Petteri päättikin asettua unosille verho peittonaan. Samassa verhonvaihtoenergianpuuskassa tuli vaihdettua verhot myös keittiöön ja asennettua koristevaloja paikoilleen. Keittiön verhot eivät kyllä olleetkaan niin kivat kuin kuvittelin ja ne pitää varmaan vaihtaa aika pian pois nätimpiin. Haluaako joku murretun violetteja laskosverhoja? 3 x 120 cm olisi tarjolla :D Nekku muuten myös sisusti ahkerasti lauantaina ja mm. repi tuon pitkän verhon lattialle sekä järjesti mattoja. Sen jälkeen ovat kyllä saaneet olla rauhassa.


1.+2. Viikonloppuna vietin taas aikaa punaisen lohikäärmeen seurassa ja edistelin kymrin opintojani. Tai tuo kuulostaa nyt ehkä vähän väärältä, sillä opiskelen edelleen joka päivä. Viikonloppuisin on kuitenkin yleensä/edes joskus vähän enemmänkin aikaa siihen käytettäväksi. Kyllä kielet osaa olla kivoja! En kestä miten siistiä on oppia puhumaan jotain kelttikieltä! Hauskinta ja samalla turhauttavinta on tässä kielessä se, ettei se ole sukua millekään aiemmin tuntemalleni kielelle. Kaikki on siis ihan uutta eikä asioita juurikaan voi päätellä mistään aiemmin opitusta. Sanajärjestykset ovat sentään kohtuullisen tolkullisia, joten voi keskittyä latelemaan sanoja peräkkäin, mutta kaikki mutaatiot saavat kyllä varmaan vielä vuosienkin päästä päätä pyörälle. Luulin jo vähän päässeeni niistä jyvälle, kunnes törmäsin vielä mutaatioiden sekoitukseenkin, jota käytetään tietyissä tilanteissa ja totesin että puhutaan mutaatioiden tajuamisesta sitten joskus ensi vuosisadalla.

Se oli kyllä vallan mukava viikko se viime viikko. Tämä viikko on alkanut sellaisellakin vyörytyksellä, että olin jo tiistaina ihan valmista kamaa hermolomalle, mutta koitetaan nyt vielä takuta loppuun asti. Johonkin väliin olisi kiva saada vaikka vapaapäiväkin, mutta katsotaan miten käy. 

maanantai 5. syyskuuta 2016

Reissukynsien salaisuus

Minun tulee tehtyä kaupunkilomia pari kertaa vuodessa tuonne Ranskan pääkaupunkiin ja sen lähiympäristöön. Asiaan kuuluvat lomakynnet pitää toki aina askarrella, ja sitten pitää peukkuja että manikyyri selviää viikon rasituksista. En koskaan kanna mukana muuta välineistöä kuin kynsiviilaa, sillä matkustan yleensä käsimatkatavaroilla ja kaikki sallittu nestetilavuus käytetään hyödyksi paluumatkalla Kikon-ostosten kuljettamiseen. Lomalla kynsien askartelu ei kyllä muutenkaan kuulu agendalle, sillä vaikka Pariisissa tuleekin pyörittyä verrattain usein, mielellään käyttää senkin ajan vaikka kissakahvilassa karvakavereita silitellen kuin kynsilakkahuuruja hengitellen.

Hyväksi havaittu keino saada reissukynnet pysymään hyvänä ja edustavana matkan loppuun asti on ollut Cesarsshopin Cesars UV Top Coat. Olen hommannut joskus Lidlin edullisen UV-uunin syystä tai toisesta - en toki sitä käytä kuin pari kolme kertaa vuodessa juurikin tämän kyseisen päällyslakan kuivattamiseen. Kerros tai pari UV-uunissa kuivatettavaa päällyslakkaa tekee ihan tavallisella kynsilakalla tehdystä lomamanikyyristä niin kestävän, että sillä selviää helposti reissun loppuun asti. 

Kuva Cesarsshopin sivuilta

Otin parilta viime reissulta jälkeen-kuvia todistusaineistoksi toimivuudesta. Harvemmin toki tulee tehtyä mitään kestävyystestejä kynsilakoille arjessa, joten vertailuaineistoa ei ole tarjota - itse kun vaihdan lakkauksia usean kerran viikossa. Ihan varmaa on kuitenkin, ettei samoilla normilakoilla mennä monta päivää putkeen ilman kulumia tai lakan lohkeiluja ainakaan tekemättä mitään erityistoimenpiteitä, kuten jatkuvaa päällyslakan lisäämistä tms. Näissä lakkauksissa on vain tuo UV-päällyslakka ja sen jälkeen viikon verran reissaamista ilman mitään käsittelyjä. 


Yleiskuva vasemmasta kädestä näyttää hyvin siistiltä - päällepäin ei merkittäviä kulumisia.


Vasen käsi on minulla oikeakätisenä toki kevyemmällä käytöllä ja peukalot taitavat olla kovimmalla kulutuksella, sillä vain kulmista on edes kärkilakka lähtenyt kävelemään.


Makrokuva peukalon kärjestä paljastaa kärkikuluman, kun kärjen sulkeva lakkakerros on alkanut irrota. Ei näy muille kuin itselle, ellei ota sormistaan makroja internetiin.


Oikean käden kynnenkärjistä on tasaisesti lähtenyt kärjen sulkeva kerros, mutta vain se - tämäkään kuluminen ei näy muille kuin itselle ja lakkaus näyttää siistiltä vielä viikon päästä.


Oikea peukalonkynsi on ehkä edes vähän sen näköinen, että ihan juuri ei ole näitä kynsiä lakattu. Väitän silti, ettei paista kovin kauas :D

Seuraavat kuvat ovat vuoden takaiselta retkeltä, en tuolloin ottanut ihan näin yksityiskohtaisia kuvia kuin keväällä. Silloinen lakkaus oli aavistuksen kärsineempi kotimatkalla, vaikka edelleen ihan katseltava. 


Näissä lakkauksissa näkyy jo aavistuksen kynttäkin kynnen kärjestä. Hirveän paljon kauempaa ei ehkä olisi ollut edustuskelpoinen tämä manikyyri, mutta toisaalta ajoi asiansa. Tässä lakkauksessa liukuvärissä on käytetty vielä ihan halpislakkojen halpislakkaa, Flormaria, jossa on aika isot nuo shimmerhitulat, sekin voi vaikuttaa siihen että kulahtaa helpommin. 


Kaiken kaikkiaan kuitenkin mielestäni ihan OK suoritus normilakalta.

Ensimmäisen kerran, kun käytin tuota UV Top Coatia, ajattelin että kiitoksena kestävyydestä se varmaankin on sitten edes kauhea poistettava. Hämmästys oli melkoinen, kun lakkaus päällyslakkoineen lähti ihan normaaliin tapaan ilman asetonissa muhittelua. UV Top Coat ei ole mikään geelilakka eikä sellaisten päällyslakka vaan ihan tavallisen lakan päälle suunniteltu, ja tosiaan ihan yhtä helposti lähtee irti kuin normilakatkin. Aika mainio keksintö, pakko sanoa. Hintaa tällä 13 ml pullolla on peräti 6,20€, eli ei juuri mitään. Toivottavasti tätä saa aina, en kestä jos reissukynsille pitää kehittää joku toinen systeemi. Kirjoitushetkellä tuote on tilapäisesti loppu varastosta, mutta pidän peukkuja, ettei pysyvästi!

Edit. 7.9. Nyt sitä taas saa!